Sankarimatkailijan opas alitajuntaan

Hannakon blogimerkintä Pieni opas tietoiseen unennäköön kannattaa myös lukea.

Tags: ,

16 kommenttia - “Sankarimatkailijan opas alitajuntaan”

  1. Jerry Cotton Kirjoittaa:

    Lentoonlähdettäessä luistinten ja jalkojen välissä on Tintti-kiehkurat \:D/

  2. keijjo Kirjoittaa:

    Tintti-kiehkura on pelkiaks Krollebitch.

    “Ai no kiitti.” Jos minä ehottaisin, saisin korvilleni.

  3. Mikko Kirjoittaa:

    Jaa-a, jaa-a, jos ehdottaisit toiselle miehelle, että tuolla sohvalla on nainen jonka kanssa voi seksiä harrastella, liekkö tuo korville löisi.

  4. af Kirjoittaa:

    Kun selkounista tulee puhetta, on mielestäni ehdottoman tärkeää kertoa myös ilmiöön liittyvistä ikävistä puolista. Selkounet eivät sovi kaikille ja voivat vaikuttaa unennäköön voimakkaasti ja pysyvästi! Itse aloin nähdä selkounia sen jälkeen kun olin kiinnostunut unistani ja kirjoittanut pitkään unipäiväkirjaa. Kutsun niitä selkouniksi, koska tiedän näkeväni unta. En kuitenkaan hallitse unen maailmaa, vaan seuraan sitä kuin elokuvaa ja pystyn pohtimaan tapahtumia samanaikaisesti ulkopuolisen näkökulmasta. Useimmiten pystyn heräämään tahdonalaisesti keskittymällä todellisuuteen, ja joskus niin tapahtuu vahingossa, kun ajatukseni harhautuvat sivupoluille. Välillä kuitenkin sen tiedostaminen, että todellisuudessa makaan sängyssäni, on johtanut unen siirtymiseen kotiini ja saatanallisen pelottaviin ja todentuntuisiin painajaisiin. Senkin jälkeen, kun olen saanut silmäni auki ja pystyn taas liikkumaan, tietoisuuteni jää usein hetkeksi unen maailmaan, ja tunnekuohut raastavat mieltäni usein vielä paljon myöhemminkin. Uskon, että aistiharhat tuntuvat suunnilleen samalta kuin nämä unet. En todellakaan suosittele kenellekään unennäön tiedostamiseen pyrkimistä, yrittämättäkin se voi karata käsistä. Mitä kauempana unet pysyvät todellisuudesta, sen parempi.

  5. Keijjo Kirjoittaa:

    Painajaiset on mukavia paitsi kun herää ja huomaa että ne olivatkin vain unta.

  6. Hannako Kirjoittaa:

    Hihhih, vähänkö naureskelin tälle sarjikselle ja kommenteille..:)

  7. grezen Kirjoittaa:

    Af: Totta on, että erilaisia uneksujia on olemassa. Itse en esimerkiksi ole ikinä kokenut ikäviä valveunia tai unihalvauksia, vaikka tiedän kyllä ihmisiä, joilla tuollaiset ovat arkipäivää. Ei ehkä kannata väen vängällä kiusata alitajuntaa, jos se ei tunnu luontevalta… Onneksi omat selkouneni ovat olleet aina aika positiivisia kokemuksia.

  8. aVa Kirjoittaa:

    Unihalvauksista kärsii harvat ihmiset, ja jos niihin osaa suhtautua oikealla tavalla, ei niissä ole mitään pelättävää =) Ja jos satut painajaista näkemään, ja tiedät että se on unta, kannattaa yrittää muuttaa sitä esim. huutamalla: “Tämä on minun uneni ja minä määrään tätä !”
    Selkounissa ei ole siis minkäänlaisia haittapuolia, jos osaa suhtautua niihin positiivisesti ja avoimin mielin. Itse olen kokenut muutamia selkounia, ja olen todennut ne oikein mukaviksi =)

  9. hdcanis Kirjoittaa:

    Minulla on kai joitain sellaisia puoliselkounta ollut mutta jotenkin olen paasyt vain siihen kohtaan etta tajuan nakevani unta mutta en siihen etta hei, ma voin tehda mita vaan (joten paadyn tekemaan asioita joita teen arkielamassanikin)…mista seuraa hyperrealistisia mutta aika tylsia unia. Tai vaitoehtoisesti unia jotka toimivat kuin elokuva, tajuan katselevani unta mutta olevani pelkka katselija.

    Eivat mitenkaan negatiivisia kokemuksia mutteivat myoskaan niin hienoja etta viitsisin moisia tavoitella.

  10. grezen Kirjoittaa:

    Hih. “Oho, mähän näen unta, mitäs nyt tekis?… No pesenpä vaikka pyykkiä.”

  11. Qki Kirjoittaa:

    Minullakin on tainnut olla jonkin asteisia “puoliselkounia”. Eli tajuan olevani unessa, mutta en voi/tajua kontrolloida sitä. Muistan eräänkin painajaisen, jossa zombit ajoivat minua takaa jossain hylätyssä hotellissa ja muuta vastaavaa… Kesken kaiken tajusin, että tämähän on unta. Mutta pystyin ainoastaan toivomaan, että “kunpa mä jo kohta heräisin, tää on niin saamarin pelottavaa!” :) Olisi pitänyt hoksata antaa zombeille turpaan tai jotain.

  12. hdcanis Kirjoittaa:

    Ei ihan pyykinpesua mutta melkein…

    Yksi mieleejaanyt uni oli sellainen joka alkoi etta olen sangyssani ja pohdin naenko unta vai en. Huone on pimea ja sellainen kuin sen kuuluukin olla, ei vinkkeja kumpaankaan suuntaan…muistan vanhan sarjakuvaniksin, menen ulos huoneesta ompelukoneen luo, otan nuppineulan ja tokkaisen sormeeni. Ei tunnu missaan. Tyonnan neulan sormeni lapi, menee hyvin eika satu, eli kyseessa on siis uni. Tyytyvaisena havaintooni menen takaisin sankyyn.

    Joitain muitakin samantyylisia olen nahnyt, puen vaatteet paalleni, menen ulos yms. hyperrealismia. Tavallaan samantyylisia juttuja kuin nuo Hannakon mainitsemat todellisuustestit, mutta ne testien tulokset jaavat vain havainnoiksi etta naen unta mutta eivat sitten johda mihinkaan.

  13. Salla Kirjoittaa:

    Joo… Mäkin kerran unessa yritin työntää kättä seinän läpi testatakseni olenko unessa. Käsi pysähtyi nätisti seinän pintaan. En päässyt tekemään mitään hienoja temppuja. :)

  14. meikä Kirjoittaa:

    Eilen luin tän ja eikös sit heti seuraavana yönä tullut elämän ensimmäinen selkouni. Kiitän! Siinä oli joku ikävä tilanne tapahtumassa, joku mafioso tai mobsteri siinä tivaamassa rahoja tms. Tajusin olevani unessa ja muistin että “ai niin” ja sit vaan negatoin sen kovanaaman siitä silleen ZUMMMM THESE ARE NOT THE DROIDS YOU’RE LOOKING FOR ja poistuin raittiiseen ulkoilmaan.

    Se oli hassua miten oli puoliksi universumin keisarina ja sit taas puoliksi SE oli edelleen puikoissa. Harjaantumaton unenhallintani — tai sit mun yleinen luuserimaisuus — näkyi siinä kun kaikkia mun komentoja ei mitenkään suoraan tai mukisematta toteltu. Joitakin kyllä, säätila ja kellonaika vaihtuivat parempiin kun niin telepaattisesti toivoin. Ja sit myös kun annoin semmosen pienen vihjeen vaan, että hmm seuraavaks vois tapahtua jotain iloista ja viinaksiin liittyvää, niin eteen ilmestyi nuorekas ryyppyseurue joen rantaan. Hämmentävää. Mut sit tosiaan oli paljon muutakin kuin tilaamaani, esim. dinosaurusten häiritsevä ohimarssi.

    Häiritsevistä asioista puheenollen: täällä oli aiemmin luomujuttuja ja kompattiin Noora Shingleriä. Mut eiks ois jonkun aika tehdä vähän luomukriittistäkin juttua välillä? Semmosta, jossa tunnustetaan, että mielikuvilla myydään hartaille hipeille myös ns. parantavaa kiveä ja että tavanomaisesti (epäluonnonmukaisesti?) valmistettu tuote ei ole aina jotenkin totaalisen dogmaperseestä verrattuna mihin tahansa, johon on läiskitty 26 arjalaisen steinerpuhtauden takaavaa saksankielistä ympäristömerkkiä? Tai nyt saan tietysti taas haukut niskaan ja leimataan vastapuolen edustajaksi, mut tuli vaan niinku mieleen.

    Shingler/Vanhasen johonkin pöljään blogiin joskus jätin vastaavan kommentin, johon vastasi suunnilleen että “jos kaikki ajattelisivat noin, maailma olisi ihan kökkö paikka”. Aha. Mun mielestä on snadisti vaarallista antaa ymmärtää, että tieteellinen maatalous ja kemianteollisuus toivovat ihmiskunnan tuhoa ja perheesi kärsimystä. Että jostakin tulee faktaa silloin kun minä ja kaikki mun kaverit ollaan vaan tarpeeksi sitä mieltä. Kaikkihan me tiedetään, että MSG aiheuttaa riippuvuutta ja sitä ja tätä vaivaa ja kasvissyönnistä ei kannata palata lihansyöntiin, koska mahasta katoaa lihanpilkkomiseen kykenevät pöpöt. Vai mitä?

    Kritiikitön luomuilu (kritiikitön epäluomun kritiikki?) ruokkii sitä tietynsorttista ideologista ilmapiiriä, jonka pohjalta on keskimäärin ihan järkevää uskoa netistä löytyvää tutkimustietoa, jonka mukaan lasten rokottaminen aiheuttaa autismia ja matkapuhelinmastot kannattaa maadoittaa maahan haudattavilla taikakaluilla. Hmm kukaan ei varmaan jaksanut lukea tänne asti.

  15. grezen Kirjoittaa:

    Meikä: Mä olen nähnyt aika paljon luomukriittistäkin juttua. Blogeista en tiedä, mutta lehdissä, etenkin yleisönosastopalstoilla. Musta tuntuu ennemminkin, että väki suhtautuu luomutuotantoon ja kaikenlaiseen “ekohippeilyyn” kriittisesti jo valmiiksi. Mä olen ainakin testaillut noita ekotuotteita (esim. pesuaineita) hieman skeptisesti, mutta yllättävän hyvinhän ne ovat toimineet. Mukava jakaa omia kokemuksia sitten muille ennakkoluuloisille, vaikka se saattaakin vaikuttaa hehkuttamiselta.

    Mielikuvillahan kaikkia tuotteita myydään ja jokainen ostos on tietyllä tapaa omaa identiteettiä pönkittävä valinta. Luomun suosiminen tai sappisaippuapalan ostaminen ei sentään ole hengenvaarallista, niin kuin rokottamatta jättäminen tai jotkut uskomushoidot voivat pahimmillaan olla.

  16. lukija Kirjoittaa:

    Itsekin olin aikoinani todella kiinnostunut selkounista ja unista ylipäätään. Mutta kuten joku jo tuossa edellä kirjoittikin niin mullakin lähti se homma vähän käsistä ja alkoi haitata unen laatua. Valveillaoloaikanakin teki “todellisuustestejä” ja unet muuttuivat levottomiksi. Näin paljon painajaisia ja sain unihalvauksia, jotka koin todella ahdistaviksi ja pelottaviksi. Lopetin selkounien tietoisen metsästämisen siihen. Nykyisin näen selkounia aina muutamia kertoja vuodessa ihan itsestään ja satunnaisesti ja ne ovat olleet hyviä kokemuksia. Väenvängällä omien uniensa ohjailu johti pelkkään ahdistukseen, huonosti nukuttuihin öihin ja väsymykseen.

Jätä vastaus