«
»

Korkeaa kulttuuria

Tags: , , ,

This entry was posted on Sunday, February 15th, 2009 at 12:07 am and is filed under kulttuuri, liikkeellä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.

14 kommenttia - “Korkeaa kulttuuria”

  1. Rusis Kirjoittaa:
    15.02.2009 - 1:57

    Meinaatko, että eurooppalaisen suurvallan itsevaltiaan kuninkaan surmasta kertova tarina on “mitätön”? Ei teille naisille mikään riitä.

  2. hdcanis Kirjoittaa:
    16.02.2009 - 13:01

    On todettava etta itse lasken aika suuren osan perinteisen oopperan musiikista kuuluvan vakaasti populaarimusiikin piiriin, koska siihen tarkoitukseen se suureksi osaksi oli tehty :) (ja erottelu taidemusiikin ja populaarimusiikin valilla on muutenkin minusta naurettava).

    Ehka korkeakulttuurin voisi kasittaa silla etta kuinka paljon todellisuudesta ja sen periaatteista on luovuttu taiteenlajin lainalaisuuksien noudattamisne kustannuksella, eli kuinka abstraktiksi esitys on viety. Tuossa kylla ooppera voittaa monet muut taiteenlajit aika reippaasti (talla logiikalla myos Busby Berkeley -elokuvat ovat korkeampaa taidetta kuin italialainen neorealismi, joten saattaa olla maarittelyssa sulattamista monilla…)

  3. t Kirjoittaa:
    16.02.2009 - 13:24

    Ja kuoleminen ihan mihin tahansa kestää 30 minuuttia ja koko ajan pitää laulaa kuolemisesta. Ei kiitos ;)

  4. grezen Kirjoittaa:
    16.02.2009 - 13:29

    Hdcanis: Jep, itse mietin samaa. Tuo Naamiohuvit oli ainakin silkkaa viihdettä, kuten varmaan monet muutkin 1700- ja 1800-lukujen oopperat. Nykyooppera saattaa ottaa itsensä vähän “vakavammin”, tai mistäs minä tiedän… Mutta mukavan ränttätänttää tuo Verdin musiikki kyllä oli :)

  5. grezen Kirjoittaa:
    16.02.2009 - 13:33

    T: No vähän tuollainen kuolinkohtaus siinä tosiaan oli… “Nyt hän kuolee!” “Nyt minä kuolen…” “Hän kuolee!” “Menetän henkeniii…”

  6. hdcanis Kirjoittaa:
    16.02.2009 - 17:51

    Annos realismia sitten: todellisuudessahan Kustaa III kuoli kaksi viikkoa ampumisen jalkeen kuolioon, joten kylla siina ehti muutamat aariat lurauttamaan…

  7. grezen Kirjoittaa:
    16.02.2009 - 21:05

    :D

  8. Amina Kirjoittaa:
    17.02.2009 - 18:29

    <3 ooppera, suuret tunteet.

  9. Arttu Kirjoittaa:
    17.02.2009 - 18:33

    Juonenkuljetusmetodit saivat nauramaan ääneen – ehkä pitäisi mennä oopperaan :)

  10. Larry Kirjoittaa:
    18.02.2009 - 8:50

    Yhyy, kikertelen tolle oopperalle itsekseni, kuulostaa ihan Pasilalta :——-D Äh!

  11. Larry Kirjoittaa:
    18.02.2009 - 8:51

    ^ kirjoitettuna siis. Ei muuten. :D

  12. Pulu Kirjoittaa:
    20.02.2009 - 11:37

    Ihana xD Mut itse oopperan ystävänä (ainakin niiden oopperoiden, jotka oon tuntenu ihan pienestä lähtien, joita ei siis oo ihan vähän) suosittelen katsomaan edes jonkun version Bizet’n Carmenista. Paras. Mozartilta lempparini ovat Taikahuilu, Don Giovanni ja Ryöstö Seraljista… En tiiä, miten paljon noista saa irti jos ei oo ainuttakaan aariaa niistä ikinä kuullu, mut silti suosittelen, jos joskus vaikka sattuu telkkarista tulemaan ;)

  13. Naze Kirjoittaa:
    20.02.2009 - 12:16

    Oopperassa käynnin pitäisi olla samanlaista kuin Valheet ja viettelykset -leffassa: kreivejä, juonittelua aitioissa, oopperakiikareita ja uhkeita kaula-aukkoja. Siksi ne kohtaukset on niin pitkiä, ei putoa kärryiltä vaikka lähettelisi välillä salaviestejä rakastajalle.

  14. grezen Kirjoittaa:
    14.03.2009 - 0:25

    Jos haluaa tämän sarjakuvan taustalle soundtrackin, niin Spotifysta voi esimerkiksi tsekata: Un Ballo in Maschera: Act I: Scene I: Ogni cura si doni al diletto.