«
»

Juna kulkee vaan

Tags: , , , , , ,

This entry was posted on Monday, January 31st, 2011 at 9:26 pm and is filed under ihmiset, kulttuuri, liikkeellä, oma napa. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.

15 kommenttia - “Juna kulkee vaan”

  1. termostaattori Kirjoittaa:
    1.02.2011 - 8:07

    Loistava matkakuvaus :) Näitä pitäisi matkailulehtienkin (esim. Mondo) alkaa julkaista; huomattavasti hauskempia ja informatiivisempia kuin tekstipötköt.

  2. Reta Kirjoittaa:
    1.02.2011 - 13:11

    Komppaan edellistä, mukava kuvaus :) Itse olen asunut hotellissa Montmartessa, aivan lähellä Amelien kahvilaan ja Moulin Rougea. Tunnelma oli hieno. Satuitko törmäämään Sacre Coeurin luona “taitelijatoriin”, eli pieneen aukioon jossa myytiin taideteoksia? En tosin tiedä onko se näin talvella toiminnassa.

  3. Grezen Kirjoittaa:
    1.02.2011 - 13:19

    Reta: ei nähty taiteilijatoria. Kauhea turistihulabaloo siinä kirkon edessä kyllä oli, kaupustelijoita ja huonoja trubaduureja ja mieletön väenpaljous…

  4. VesaK Kirjoittaa:
    1.02.2011 - 15:49

    Hamburin strippari on kyllä liian leppoisen näköinen tytsy… sillä reaalimaailman tapauksella oli aika julma katse. Kaikkeahan ei mitenkään saa reportaasiin mahtumaan, mutta silti ajattelen lämmöllä myös sitä sarjakuvakauppiasta St. Paulissa joka päästi meidät puotiin joka ei ollut virallisesti avoinna. Jos käytte Seilerstrasella niin käykääpä täälläkin: http://www.spottedbylocals.com/hamburg/strips-stories/

  5. norpatti Kirjoittaa:
    3.02.2011 - 1:09

    Huh, vähän alkas hikoiluttaa jossain kohtaa, et mitäs tänne on raportoitu mut täähän oli tosi hiano :) Nyyh, ikävä reilaileen!

  6. norpatti Kirjoittaa:
    3.02.2011 - 6:38

    …ainiin ja vähänkö repesin ton sambahomman kohdalla ;D

  7. SS Kirjoittaa:
    4.02.2011 - 17:42

    Ranska kääntää sisikuntamme ulospäin ja tuo barbaarin näkyviin: munuaisia, hanhenmaksaa…

  8. Maija Kirjoittaa:
    5.02.2011 - 12:17

    SS:n kanssa samaa asiaa mietin. Ens kerralla siis pakko ottaa hanhenmaksaa! Really? Olen kyllä ennenkin huomannut että itseään niin älykkäinä pitävät ihmiset ovat usein niitä kaikkein urpoimpia. Mutta kun on valta kiduttaa toisia niin miksei sitä tekisi..
    http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoeläimet/siipikarja/hanhenmaksa

  9. Reetta Kirjoittaa:
    5.02.2011 - 19:55

    Voi nyyh. Itse kunkin on ihan hyvä tutustua välillä barbaariseen puoleensa. En minäkään hanhenmaksaa kannata (tiedän kyllä tarkkaan, miten sitä tuotetaan), mutta olisin myös aika naiivi, jos kuvittelisin, että XX miljoonan ihmisen maassa tekisi kovinkaan suuren moraalisen vaikutuksen turisti, joka hartiavoimin välttää hanhenmaksan syömistä. Munuaisissa taas en näe mitään ongelmaa, jos syö lihaa muutenkin. Saa pitää urpona. Olen yleensäkin elämässäni rehellinen etupäässä itselleni, ei mun tarvitse kiillottaa moraalista ulkokuortani satunnaisten lukijoiden silmissä.

  10. Reetta Kirjoittaa:
    5.02.2011 - 20:04

    Muistelin syöneeni kerran elämässäni hanhenmaksaa mutta se olikin ankan. En ole varma, oliko tuossa risotossa nyt sitten kumman elukan maksaa.
    Tämäkin löytyy blogin tunnustusten luolasta, saa käydä paheksumassa:
    http://grezen.sarjakuvablogit.com/?p=128

  11. Jabo Kirjoittaa:
    5.02.2011 - 21:42

    Mä pidän tuosta Tom of Finland jutusta tai pitäisin jos en olisi kännissä….

  12. J Kirjoittaa:
    6.02.2011 - 10:11

    Mikä siinä munuaisten syömisessä on niin kauhean barbaarista? Verrattuna vaikkapa kyljykseen?

    Minä olen muuten huomannut, että urpoimpia ihmisiä ovat yleensä ne urpot.

  13. VesaK Kirjoittaa:
    6.02.2011 - 17:41

    Kerrankin joku syö maksaa mukisematta ja heti on vänisijät vikisemässä. Pyh.

  14. Aino S Kirjoittaa:
    6.02.2011 - 17:48

    Jaa, en tarkoittanut loukata.

  15. VesaK Kirjoittaa:
    28.02.2011 - 16:11

    “Pariisiin tunkeutui sellainen lauma taiteilijoita, kirjailijoita, opiskelijoita, diletantteja, turisteja, irstailijoita ja selviä vetelehtijöitä, ettei maailma ole varmaankaan nähnyt vastaavaa. Joissakin kortteleissa oli varmaan niin sanottuja taiteilijoita enemmän kuin työssä käyvää väestöä – laskettu onkin, että kaksikymmentäluvun lopussa Pariisissa oli peräti 30 000 maalaria, suurin osa heistä huijareita. Väestö oli niin tottunut ja karaistunut taiteilijoihin, että möreä-ääniset lesbolaiset vakosamettihousuissaan ja kreikkalaiset tai keskiaikaiseen pukuun pukeutuneet nuoret miehet saivat kulkea katuja vetämättä puoleensa katsettakaan, ja Seinen rannalla Notre Damen luona oli melkein mahdoton pujotella kaikkien maalaustelineitten lomitse. Se oli mustien hevosten ja tuntemattomien nerojen aikaa.” (George Orwell: Kun ammuin norsun, s.62)